Unissaeläjä

Minulla on aina ollut melko vilkas unielämä. Kiinnitän uniin paljon huomiota, saatan saada niistä ideoita tarinoihin ja usein mietin, mitä ne mahtavat minulle viestiä. Joskus unet saavat minut jopa toimimaan tosielämässä.

Jotkut unet tuntuvat aivan järjettömiltä tai ovat niin hullunkurisia, ettei niille voi kuin nauraa. Jotkut unet taas saattavat toistua samanlaisina tai toisiaan muistuttavina – esimerkiksi kulkeminen jossakin rakennuksessa jotain etsien, kulkeminen jonkinlaista tietä tai polkua pitkin tai matkustaminen jonnekin maisemia katsellen.

Myös painajaiset ovat vaivanneet minua lapsesta saakka. Ne kummittelevat minulle joskus valveillakin. Järkyttävät ja pelottavat kuvat jäävät helposti mieleeni ja toistuvat toistumistaan. Lapsena painajaisten sisältö koostui lähinnä pelottavista hahmoista tai tunteesta, että joku jahtasi minua, että huoneessa oli joku tumma hahmo joka katseli minua tai että minut jätettiin yksin pimeään.

Aikuisena nämä samat teemat ovat painajaisissa jatkuneet, mutta niiden sisältö on hieman jalostunut. Näen painajaisia myös tapahtumista ja ihmisistä, jotka ovat satuttaneet tai vaivaavat minua, tai siitä, että jollekulle toiselle tapahtuu jotakin pahaa enkä voi tehdä mitään. Vaikka herään, en aina pysty heti karistamaan painajaisunta silmistäni ja kehostani, vaan se tuntuu jatkuvan vielä valveillakin. Toisinaan on pakko jättää tai laittaa keskellä yötä valot päälle, jotta kaikki möröt kaikkoaisivat pimeistä nurkista.

Mutta painajaisiakin pahempia ovat unet, jotka ovat niin ihania ja niin todentuntuisia, ettei niistä tahtoisi herätä – ja kun herää, purskahtaa itkuun vain koska tietää, ettei pääse tuohon uneen enää takaisin. Näissä unissa kaikki tuntuu olevan hyvin, tai jopa aivan ylimaallisen ihanasti. Niitä sävyttävät rauha ja ilo. Unessa ei tarvitse edes tapahtua mitään sen kummempaa, jo pelkkä tunnelma riittää. Usein näissä unissa kuljeskelen hiljakseen tai olen vain paikallani jossakin valtavan kauniissa maisemassa; joskus myös tapaan sellaisia ihmisiä, joita syystä tai toisesta kaipaan syvästi, mutta se on äärimmäisen harvinaista. Myös edesmenneet rakkaat lemmikit saattavat joskus seikkailla unissani tai jopa tuntua johdattavan minua niissä jonnekin.

Unet ovat julmia ja kauniita. Aivan kuten elämäkin on julmaa ja kaunista, joskus jopa molempia yhtä aikaa. Minä elän hyvin vahvasti yhteydessä sisäiseen maailmaani. Unet ovat osa sitä. Minua voidaan pitää haaveilijana, uneksijana, taivaanrannanmaalarina, tuulen tavoittelijana. Minä olen sellainen kuin olen. En silti ole mielestäni mitenkään irrallani todellisuudesta – ehkä vain aistin sitä hieman eri taajuuksilla kuin jotkut toiset.