Masennuspäiväkirja, osa 8: Mitä kuuluu?

Olen väsynyt. Minua ahdistaa. En saa nukuttua, ja jos nukun, näen painajaisia tai heräilen kauhun tunteeseen. Itken paljon, jos pystyn itkemään. Tuntuu kuin minua revittäisiin sisältä rikki ja kuitenkin olen samaan aikaan turtunut kipuun. Olen liian paljon yksin, vetäydyn kuoreeni. Tsemppaan ne hetket, kun olen ihmisten kanssa – ja romahdan, kun hetki on ohi. Kyllähän […]

Masennuspäiväkirja, osa 3: Ihmisten edessä

Minä rakastan ihmisiä. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja halunnut tutustua uusiin, vaikken ole aina uskaltanut. Minä myös kiinnyn ihmisiin hyvin syvästi ja välitän heistä aidosti. Monet ovat olleet minulle – hetkellisesti tai pidempäänkin – suorastaan pelastavia enkeleitä. Olen kiitollinen jokaisesta. Masennus kuitenkin vääristää kaiken. On kuin minun ja muiden välille repeäisi näkymätön mutta ylitsepääsemätön, […]

Tarina tytöstä, joka katosi

Olipa kerran pieni tyttö. Ehkä hän oli aivan tavallinen tyttö, mutta jo hyvin nuorena hän tunsi silti olevansa jotenkin erilainen. Niin kuin kuka tahansa, tuo tyttö halusi vain rakastaa ja tulla rakastetuksi. Mutta hyvin usein tytöstä tuntui, ettei kukaan rakastanut häntä. Niinpä hänestä tuli melko yksinäinen tyttö. Hän yritti kyllä ystävystyä toisten kanssa, mutta hänestä […]

Näkymätön

Kun joskus mietin, millainen minusta tulee vanhana, vastaus kuuluu usein: omituinen erakko, joka asuu keskellä metsää mökissään eläintensä kanssa. Elän yksin ja kuolen yksin – ah, niin dramaattista. Sekä omituisuutta että erakkoutta on tullut jo harrastettua, yhdessä ja erikseen. Elukoitakin on ollut montaa eri sorttia. Metsä ja mökki vain puuttuvat. Olen kuitenkin ehkä nykyään vähän […]

Palapeli

En tahtoisi piiloutua. Mutta toisinaan en kaipaa mitään niin paljon kuin päästä piiloon, olla näkymättömissä, kadota. En tahtoisi olla hiljaa. Mutta usein pelkään puhetta niin paljon, että mykistyn – pelkään jo pelkkiä ajatuksiakin. En tahtoisi pelätä. Mutta olen täynnä kirvelevää kauhua, joka jähmettää jokaisen soluni; se vääristää kasvojeni ilmeet, estää sanoja pääsemästä huulteni muurin läpi, […]

Pimeyden kutsu

Minussa soi pimeä laulu. Se kietoo minua pauloihinsa, houkuttelee syvemmälle syövereihinsä. Tuntuu kuin roikkuisin pohjattoman, pimeän, kylmän rotkon reunalla. Olen saanut vielä pidettyä pään sekä käsivarret kainaloita myöten maanpinnan yläpuolella. Raavin maata viimeisillä voimillani, mutta otteeni lipeää. Pimeä, kylmä tyhjyys imee minua puoleensa. Kaikki ahdistaa. En kestä ääniä, en kestä valoa, en kestä hiljaisuutta enkä […]

Miksi olen tällainen? Pohdintoja erityisherkkyydestä

Otsikossa esitetty kysymys on pyörinyt mielessäni usein lapsuudesta saakka. Siihen on liittynyt paljon muitakin kysymyksiä: Saanko olla tällainen? Olenko vääränlainen? Voiko kukaan hyväksyä minua sellaisena kuin olen – edes minä itse? Kuten ehkä saattaa arvata, nämä kysymykset ovat aiheuttaneet paljon päänvaivaa ja kipuilua. Joitakin vuosia sitten törmäsin erityisherkkyyden käsitteeseen. Jotenkin se heti kutkutteli, mutta koska […]