Masennuspäiväkirja, osa 6: Lukossa

Jälleen kerran olen hakenut – ja tällä kerralla yllättävän nopeasti saanutkin – keskusteluapua masennusoireiluun. Erona aiempiin kertoihin lienee ainakin se, että tilanne ei ole vielä ehtinyt päästä niin pahaksi kuin aiemmin, joten on ehkä helpompaa pyytää ja ottaa apua vastaan. Helppous tietysti on suhteellista, sillä välillä tuntuu, että mitä enemmän taistelen, sitä suuremmalla voimalla masennus […]

Masennuspäiväkirja, osa 5: Fade into black

Jos mahdollista, lähden ulos vain aikaisin aamulla tai iltamyöhällä. Haluan piiloutua pimeyteen. Kätkeydyn hupun varjoon. En ainakaan katso suoraan kohti, väistelen toisten silmiä. Sulaudun nurkkien hämärään. Verhot ikkunoissani pysyvät kiinni. En halua, että kukaan näkee minua. En halua, että kukaan katsoo. En vain jaksa sitä nyt. Vaatekaappia siivotessani huomaan, että värit ovat taas kadonneet jonnekin. […]

Masennuspäiväkirja, osa 4: Paha päivä

Lojun silmät auki sängyssä. On aamu, mutta ei tunnu siltä. Päälleni on kasattu tuhat kiloa kiviä. En pääse ylös. Silmät tuntuvat aroilta, kuin olisin seissyt koko yön hiekkamyrskyssä. En tiedä, olenko nukkunut, vai olenko vain maannut silmät kiinni peiton alla. Rinnassa tuntuu möykky, itkettää. Mutta en pysty edes vuodattamaan kyyneliä. Jokainen liikahdus tuntuu raskaalta ja […]

Masennuspäiväkirja, osa 3: Ihmisten edessä

Minä rakastan ihmisiä. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja halunnut tutustua uusiin, vaikken ole aina uskaltanut. Minä myös kiinnyn ihmisiin hyvin syvästi ja välitän heistä aidosti. Monet ovat olleet minulle – hetkellisesti tai pidempäänkin – suorastaan pelastavia enkeleitä. Olen kiitollinen jokaisesta. Masennus kuitenkin vääristää kaiken. On kuin minun ja muiden välille repeäisi näkymätön mutta ylitsepääsemätön, […]

Masennuspäiväkirja, osa 2: Vanha tuttu

Minä muistan sinut. Olen muistanut sinut koko ajan. Sinä olet kulkenut varjona takanani, häälynyt tummana hahmona silmäkulmassa. Välillä olet hiipinyt lähelle, kuiskinut korvaan synkkiä sanoja, laskenut raskaan kätesi olkapäälle. Me kuljimme joskus yhtä matkaa. Minä annoin sinun johdattaa. Ja sinä johdatit minut harhaan. Sinä lauloit minulle lauluja, joiden sävelet yhä saavat jotain minussa vapisemaan, särkymään, […]

Masennuspäiväkirja, osa 1

Juuri tätä olen pelännyt ja nyt se tapahtuu uudestaan. Tuntuu kuin menettäisin taas kaiken. Itsenikin. Kaiken kokemani ja kestämäni jälkeen olen kuvitellut, että selviän mistä vain, mutta enää en ole siitä niin varma. Masennus. En edes tahtoisi ajatella, sanoa tai kirjoittaa koko sanaa. Mutta minä kirjoitan sen. Kirjoitan sitä pois itsestäni, revin sen palasiksi ja […]

Tie mutkittelee maisemassa

Joskus unohdun tuijottamaan tietä. Katselen sen avointa kitaa, joka loputtomasti nielee askeliani. Ajattelen, ettei se taida koskaan johtaa mihinkään. Tai uppoudun tutkimaan tien milloin pölyistä, milloin mutaista, milloin halkeillutta, milloin ruohon tukehduttamaa pintaa. Silloin tiestä tulee este ja taakka – se ei ole enää keino kulkea eteenpäin. Silloin unohdan, miten paljon matkaa on jo takana: […]

Unissaeläjä

Minulla on aina ollut melko vilkas unielämä. Kiinnitän uniin paljon huomiota, saatan saada niistä ideoita tarinoihin ja usein mietin, mitä ne mahtavat minulle viestiä. Joskus unet saavat minut jopa toimimaan tosielämässä. Jotkut unet tuntuvat aivan järjettömiltä tai ovat niin hullunkurisia, ettei niille voi kuin nauraa. Jotkut unet taas saattavat toistua samanlaisina tai toisiaan muistuttavina – […]

Tarina tytöstä, joka katosi

Olipa kerran pieni tyttö. Ehkä hän oli aivan tavallinen tyttö, mutta jo hyvin nuorena hän tunsi silti olevansa jotenkin erilainen. Niin kuin kuka tahansa, tuo tyttö halusi vain rakastaa ja tulla rakastetuksi. Mutta hyvin usein tytöstä tuntui, ettei kukaan rakastanut häntä. Niinpä hänestä tuli melko yksinäinen tyttö. Hän yritti kyllä ystävystyä toisten kanssa, mutta hänestä […]

Näkymätön

Kun joskus mietin, millainen minusta tulee vanhana, vastaus kuuluu usein: omituinen erakko, joka asuu keskellä metsää mökissään eläintensä kanssa. Elän yksin ja kuolen yksin – ah, niin dramaattista. Sekä omituisuutta että erakkoutta on tullut jo harrastettua, yhdessä ja erikseen. Elukoitakin on ollut montaa eri sorttia. Metsä ja mökki vain puuttuvat. Olen kuitenkin ehkä nykyään vähän […]

Taisteluhuuto

Mieleni tuntuu aaltoilevan kuin kotomaamme kevät konsanaan: välillä on ihanan aurinkoista, raikasta ja tuulee puhdistavasti. Mutta sitten kasvoille läiskähtää märkinä, kalseina lumirätteinä takatalvi, joka harmaannuttaa taas taivaan ja tummentaa maailman kuin aurinko olisi kuollut. On päiviä, jolloin vain itken ja mietin, miksi jatkan tätä taistelua. Ehkä vain pysyäkseni hengissä. Kun on kuitenkin tuntenut kuolevansa sisältä tarpeeksi monta kertaa, […]

Kanssakulkijoita

Elämä on joskus käsittämätöntä. Niin hyvässä kuin pahassa. Silloin tällöin, yleensä aivan yllättäen, törmää ihmiseen, jonka kanssa tuntee heti olevansa kotona. Se on uskomaton tunne. Etenkin sellaiselle kuin minä, joka yleensä tuntee itsensä oudoksi, ulkopuoliseksi ja vieraaksi. Olen saanut elämäni aikana tutustua moniin ihmisiin, jotka ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen – tarkoitan siis nyt positiivista […]

Minä muistan sinut

En muista, millainen se päivä oli. Muistan vain, että suru oli läsnä jo ennen kuin sain tietää sinun lähteneen. Se oli asetellut viittansa harteilleni edellisenä iltana, ja minä olin nukkunut siihen kääriytyneenä. Aamulla olit jo muuttunut linnuksi, joka nyt istuu muistojeni puun oksalla ja laulaa. Sinä olit minulle yhtä aikaa kaukainen ja läheinen. Asuit kaukana, […]

Palapeli

En tahtoisi piiloutua. Mutta toisinaan en kaipaa mitään niin paljon kuin päästä piiloon, olla näkymättömissä, kadota. En tahtoisi olla hiljaa. Mutta usein pelkään puhetta niin paljon, että mykistyn – pelkään jo pelkkiä ajatuksiakin. En tahtoisi pelätä. Mutta olen täynnä kirvelevää kauhua, joka jähmettää jokaisen soluni; se vääristää kasvojeni ilmeet, estää sanoja pääsemästä huulteni muurin läpi, […]

Kirjeitä verhojen takaa

Pimeys hyökkää iholle. Harmaus pesiytyy luihin ja ytimiin. Silloin tällöin näyttäytyvä aurinko vihloo silmiä, puhumattakaan pimeyttä räikeinä halkovista keinovaloista. Se, että valkoinen talvi on kääntynyt taas likaiseksi loskaksi ja kosteaksi sumuksi, joka häälyy kaiken yllä, ei ainakaan auta. Vedän verhot kiinni ja piiloudun pieneen pesääni. Sytytän kynttilän ja istun hämärässä, kuvittelen itseni jonnekin, missä tuntuisi […]

Pimeyden kutsu

Minussa soi pimeä laulu. Se kietoo minua pauloihinsa, houkuttelee syvemmälle syövereihinsä. Tuntuu kuin roikkuisin pohjattoman, pimeän, kylmän rotkon reunalla. Olen saanut vielä pidettyä pään sekä käsivarret kainaloita myöten maanpinnan yläpuolella. Raavin maata viimeisillä voimillani, mutta otteeni lipeää. Pimeä, kylmä tyhjyys imee minua puoleensa. Kaikki ahdistaa. En kestä ääniä, en kestä valoa, en kestä hiljaisuutta enkä […]

Lisää pohdintoja erityisherkkyydestä

Kirjoitin aiemmin erityisherkkyydestä ja omasta suhteestani siihen (Miksi olen tällainen? Pohdintoja erityisherkkyydestä). Mietiskelin jo aiemmin kirjoittaessani aihetta enemmänkin, mutta päätin tuumailla sitä vielä lisää ja jättää osan havainnoista myöhemmäksi. Jatketaan siis aiheen käsittelyä. Kirjassaan Sisäinen lepatus Janna Satri kirjoittaa: ”Herkillä on keskimäärin muita heikompi itsetunto. – – Perussyy itsetunnon heikkouteen löytyy erilaisuudesta: herkkä vertaa itseään […]

Ulkonäköpaineita

Minä tunnen usein olevani ruma. Se on kauhea tunne. En enää muista aikaa, jolloin en olisi kokenut niin, vaikka joskus lapsena sellainen on ehkä ollut. Joskus joku on yrittänyt vakuuttaa päinvastaista, mutta itse en pysty näkemään itseäni toisin. Nykyisin en ehkä niin välitäkään. Tai ainakin yritän olla välittämättä ja suhtautua huumorilla vaikkapa mahamakkaroihin, vararenkaisiin, joilla […]

Kaikille, joilla on vaikeaa

Olen kohdannut elämäni aikana paljon ihmisiä, jotka ovat epätoivoisia tai peräti toivottomia. Olen itsekin ollut sellainen. Usein kuvittelemme, että olemme itse ainoita, joilla on ongelmia tai paha olla, tai ettei kukaan voi mitenkään tietää, miltä meistä tuntuu. Emme kuitenkaan voi aina nähdä, mitä toisten elämässä tapahtuu, mitä heidän sisällään on meneillään, tai tietää, millaisia kokemuksia heillä on […]

Miksi olen tällainen? Pohdintoja erityisherkkyydestä

Otsikossa esitetty kysymys on pyörinyt mielessäni usein lapsuudesta saakka. Siihen on liittynyt paljon muitakin kysymyksiä: Saanko olla tällainen? Olenko vääränlainen? Voiko kukaan hyväksyä minua sellaisena kuin olen – edes minä itse? Kuten ehkä saattaa arvata, nämä kysymykset ovat aiheuttaneet paljon päänvaivaa ja kipuilua. Joitakin vuosia sitten törmäsin erityisherkkyyden käsitteeseen. Jotenkin se heti kutkutteli, mutta koska […]

Kaamos minussa

Kesä meni taas ohi nopeasti, melkein huomaamatta. Syyskuu on jo pitkällä. Vähitellen levoton, melkeinpä pelokas lepatus sisälläni valtaa alaa – kaamos lähestyy. Rakastan syksyä. Rakastan tähtitaivaita ja kirkkaita kuutamoita. Rakastan kynttilöiden pehmeää valoa. Rakastan ruskan värejä. Rakastan ilman raikkautta ja kirpeyttä. Rakastan muuttolintujen lähdön haikeutta ja toivoa niiden palaamisesta jälleen keväällä. Mutta joskus tahtoisin lentää lintujen mukana […]